Eilen aamulla näin mustarastaan. Se oli aika ihmeellinen hyppiessään nurmikolla, olenhan minä niitä ennenkin nähnyt, mutta tällä kertaa niin pienessä linnussa sisäistyi koko kevät. Ja vaikka se olikin musta, niin ei oikeastaan näyttänyt surulliselta. Vain kauniilta.
Huomenna pitäisi lähteä viikonlopuksi metsään vaeltamaan, kiitos pt-kisojen. Kyllä minä tykkään kuljeskella pitkin polkuja, mutta myönnettävä on, että fyysinen kuntoni ei ole aivan paras. Kahtoo nyt sitten, kuinka sielläkin tulee pärjättyä. Kilpi pitäisi tehdä, onneksi joukkueessani on siitä ihania ihmisiä, etteivät he hevillä anna periksi.
Huoneeni kasvit ovat alkaneet näin kevään kunniaksi versoa oikein vauhdilla. Kultaköynnöskin ulottuu jo oikein lattialle asti hyllyltä, se on paljon se. Varsinkin, kun kyseinen kasvi on yksi suosikeistani. Ei se vehkaa voita, mutta kuitenkin.
Luin tässä juuri George R. R. Martinin Valtaistuinpelin loppuun. Pidin kirjasta, se vaati keskittymistä ja henkilöihin ehti tutustua melko hyvin. Kun vain saisi seuraavan osan käsiinsä, onnistuisi taas vaihtamaan ulottuvuutta ja sukeltamaan sivuille. Kirjat ovat aivan ihania, en oikein ymmärrä, miksi elokuvista pidetään enemmän. Mutta jokainen muodostakoon mielipiteensä itse.
Si vis pacem, para bellum.
No comments:
Post a Comment