Minusta on tullut kirjastotäti. Päivät pitkät istun tiskin ääressä, silloin tällöin piipahtaa joku asiakaskin. On mukava katsella täysiä kirjahyllyjä ja miettiä, josko lainaisi jonkun teoksen ja lukisi sen sitten vapaammalla. Muutaman kerran ole vain tökännyt sormeni silmät kiinni johonkin kohtaa hyllyssä ja löytänyt jotakin varsin mukavaa.
"Kiltti pitää olla, ketään kiusata ei saa, muuten voi tehdä mitä haluaa." -Erlend Loe, "L"
Tuo on hieno lause, sisäistää oikeastaan elämänkatsomukseni.
Tänä aamuna pyöräilin sateessa kirjastoon, hiukset kastuivat, mutta ei tullut kylmä. Se on kesän hyviä puolia, rehevyys ja sateessa seisominen. Kun vesinoro valuu pitkin selkää, tuntee olevansa elossa.
Sumuisina aamuina ja öinä on helpompi kirjoittaa. Mielikuvituksen ja toden rajankin voi kadottaa, kun olosuhteet ovat oikeat, ja silloin tällöin ne ovat.
Siitä olen kiitollinen.
Kun vain olisi joku, jota kiittää.
