Löysin itseni keskeltä koeviikkoa. Venäjänkoe sujui hyvin, en oikein tuntenut itseäni kömpelöksi missään vaiheessa. Kirjaimet näyttivät hassuilta minun piirtäminäni, aivan kuin joku muu olisi kirjoittanut ne, joku, joka asuu kaukana täältä, pienessä mökissä Siperian paukkuvien pakkasten keskellä.
Ulkona on loskaista, mutta veden litinä kuulostaa mukavalta. Aivan kuin olisi kevät keskellä syksyä. Siitä tuli lämmin olo.
Olen lukenut paljon, kirjoittanut vielä enemmän. Löysin tien toiselle puolelle, onnistuin hetkeksi heittämään ajatukseni Gaieniin. Helkor asuu siellä. Minun Helkorini, sulkainsitoja. Keskellä talvea, joka ei pääty.
Se maailma on kaunis, mutta minulle usvainen ja vaikea kulkea, hetkenä minä hyvänsä sitä voi rysähtää läpi venyvästä kudoksesta. Tämä maailma on karkea ja kova, mutta silloin tällöin voin viiltää sormeni johonkin säkenöivän kirkkaaseen ponnistellessani takaisin Gaieniin.
Se on kaunista.
